Kiihdytysajo – Maailman nopein moottoriurheilulaji
Suomen suosituimmat moottoriurheilulajit ovat jo vuosia olleet ralli ja penkkiurheilumielessä Formula 1. Muutaman viime vuoden aikana kärkikirjoon on lyöttäytynyt kiihdytysajo.
Tie Suomen toiseksi suosituimmaksi moottoriurheilulajiksi (jos verrataan lajin SM-sarjaa seuraavaa yleisömäärää) on ollut pitkä. 30-vuotisjuhlakautta ajettiin kesällä 2006. Mutta mikä lajissa viehättää tuhansia ihmisiä, jotka saapuvat lajia seuraamaan ja paria sataa suomalaista, jotka lajin parissa kilpailevat? Puristetaan asia pähkinänkuoreen.
Kiihdytysajo paisui amerikkalaisnuorten parissa varsinaiseksi harrastukseksi 30-40 -lukujen vaihteessa. Suosittu tapa ottaa miehistä ja autoista mittaa oli kiihdyttää liikennevaloista korttelinmitta seuraaville valoille. Korttelin mitta oli noin neljännesmaili eli nelisensataa metriä. Yhdysvaltojen Drag Race -kattojärjestön perustaja Wally Parks houkutteli kiihdytysajajat kaduilta suljetuille radoille, kun harrastus sai yhä enemmän kannattajia. Oma kattojärjestö perustettiin vuonna 1951 ja samalla rakennettiin ensimmäinen kiihdytysrata.
60-luvulla ajettiin Yhdysvalloissa jo usean kilpailun mittainen NHRAn mestaruussarja. Laji huomattiin myös Euroopassa ja 60- luvun loppupuolella se rantautui Englantiin. Ruotsalaiset Hot Rod -harrastajat löysivät nopeasti vauhdikkaan lajin eikä aikaakaan, kun jo naapurimaassamme nähtiin etumoottorisia dragstereita ja Funny Careja. Kuten ruotsalaiset löysivät lajin Englannista, suomalaiset löysivät sen Ruotsista.
Kiihdytysajo Suomeen
Vuonna 1972 perustettiin Hot Rod -harrastukselle suomalaisten oma kattojärjestö FHRA, Finnish Hot Rod Association. Se aloitti toimintansa ensin lähinnä moottoripyöräkerhona laajentaen myöhemmin toimintansa myös autoihin. Ensimmäiset kiihdytyskisat ajettiin Suomessa 18.6.1975 entisellä Keimolan radalla. Mukana avauskisassa olivat maamme silloisista eturivin moottoriurheilijoista mm. Mikko Kozarovitzky ja Tuisku Urpiala sekä Henry Toivonen Simca Tonnilla. Ensimmäiset viralliset SM-tittelit jaettiin 1979, jolloin kisapaikkoja olivat Räyskälän ja Seinäjoen lentokentät. Lajia on ajettu mm. Kauhajoella sekä Helsingin Malmin lentokentällä, mutta myös kerran Helsinki-Vantaan lentokentällä. Nykyään kuuden kisan mittaista SM-sarjaa ajetaan Kauhavalla ja Virtasalmella.
Nykyisin Suomi on kiihdytysajon johtava maa Euroopassa osin hyvän ratatilanteen takia. Kesällä 1987 “suoraanajokilpasirkus” siirtyi Räyskälästä Virtasalmelle vanhalle kaivosalueelle rakennetulle Motoparkin radalle. Vuonna 1990 kiihdytysajo harppasi vielä pidemmän askeleen, kun Alastaroon rakennettiin suuri moottoriurheilukeskus ja siihen kiihdytykselle oma suora. Kansainvälisessä, etenkin eurooppalaisessa vertailussa maamme radat ovat ainutlaatuisia ja erinomaisia. Muualla ajetaan yleensä vanhoilla lentokentillä. Kiihdytysajo on lisännyt tasaisesti katsojamääriään ja SM-sarjan yleisöllä mitattuna laji on maamme suosituin moottoriurheilulaji! Kauden suosituin kisa on eittämättä Nitro Nationals Kauhavalla heinäkuussa. FHRA Nitro Nationals ajettiin viimeisen kerran Alastarolla vuonna 2018. Kauhavan uusi kiihdytysrata valmistui vuonna 2018 ja toimii jatkossa EM-osakilpailun suorituspaikkana.
Maailman nopein moottoriurheilulaji
Kiihdytysajon suolana monet pitävät burn outia eli takarenkaiden lämmittämistä pidon lisäämiseksi. Alilämpöiset renkaat sutivat moottorien tehojen ollessa satoja, jopa tuhansia hevosvoimia, joten oikea renkaan lämpötila on tärkeä. Burn outin jälkeen seuraa tarkka asettautuminen lähtöviivalle. Täsmälliset lähtövalmistelut, moottorin tarkat lähtökierrokset, salamannopea reagointi lähtövaloihin, vaihteen vaihto oikealla kierrosalueella, kilpurin hallinta kovassa vauhdissa ovat seikkoja, jotka eivät anna anteeksi virheitä. Kuljettaja, jolla on rautainen keskittymiskyky ja lujat hermot, on yleensä vahvoilla. Laji ei siis ole pelkkää suoraan ajamista.
Tekniikka kehittyy jatkuvasti huimaa vauhtia ja etenkin Pro- ryhmissä se on tällä hetkellä monien arvioiden mukaan peräti Formula 1:n tasolla. Kiihdytysajossa on paljon teknistä tietoa ja taitoa, jota ei rahallakaan voi hankkia vaan ainoastaan kokemuksella.
Ehdottomana suolana pidetään myös hurjia ja tasaisia kilpailulähtöjä sekä kovia loppunopeuksia. Esimerkiksi lajin kuninkuusryhmässä Top Fuelissa on USAssa ajettu reilusti yli 540 km/h loppunopeudella. Vauhti on käsittämätön, kun huomioidaan matka. Tuo kuuluisa “nollasta sataan” taittuu käsittämättömään 0,50 sekuntiin noin 8 metrin matkalla! Ei ihme, että näyttävä ja vauhdikas kiihdytysajo kerää jatkuvasti lisää ystäviä ympäri maailman.
Kiihdytyskilpailu käsittää kaksi vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa kilpailijat lajittelevat toisiaan vastaan (qualification) ja parhaat jatkavat toiseen vaiheeseen eli pudotusajoon (eliminator). Pudotusajossa kilpailijat ajavat pareittain toisiaan vastaan ja huonompi putoaa jatkosta.
Kiihdytysrata eli drag strip on neljännesmailia pitkä (tarkalleen 402.33 metriä). Täysimittaisen radan kokonaispituus on kuitenkin noin 1,2 kilometriä jarrutusalueineen. Matkaan lähdetään lähtövalojen eli lähtökuusen saattelemana. Varaslähdön merkkinä kuuseen syttyy punainen valo. Kilpailijoiden aika ja loppunopeus näkyvät suurilla näyttötauluilla maalin kohdalla.
Yllättävää on, että varikolla ei näe pelkästään tekniikkaan vihkiytyneitä moottoriurheilun ystäviä, vaan kiihdytysajon aina avoin varikko houkuttelee myös laajempaa katsojakuntaa paikalle. Koko perheelle riittää paljon ihmeteltävää. Kuten aina paikan päällä moottoriurheilussa kuulo on suojattava kunnon kuulosuojaimilla.
